Niinpä siinä sitten kävi, että on ihan pallo hukassa. Jotenkin sitä kelasi taas eilen näitä asioita niin perinpohjin, että päänuppikin siinä taitaa kärsiä. Tietenkin ilta meni puhelinsessioitten kanssa kun täytyy kertoa aina tuoreimmat kuulumiset. Aamuyö menikin sitten itkeskellessä isännän olkapäätä vasten, kun sain hänetkin hereille omien pähkäilyjeni vuoksi. Kelasi siinä sitten sitä mitä lääkärin kanssa jutteli ja mitä ei jutellut. Jostain kumman syystä niitä asioita mistä olisi pitänytkin jutella tuli päähän roppakaupalla vasta tietenkin kotona. On se ihme, että vaikka tilanteeseen aina varautuu ja koittaa miettiä asioita valmiiksi ja pistää niitä ihan paperille astikin niin kuitenkin ne asiat tahtovat jäädä osin kysymättä. Se taitaa olla toi mieli ja muisti rajallinen...ja ainakin muisti koska väliin tuntuu että se ei ole niitä kaikkein parhaimmillaan olevia enää. Toki pahemminkin on ollut eli silloin kun oli pitkät tiputukset niin muisti oli kateissa monta päivää ja palautui jätkän pätkissä...tietenkin. No eipä kai sentään ihan dementian asteilla vielä olla ja onhan toi paperi ja kynä keksitty. Kalenteri täyttyykin mitä omituisemmista merkinnöistä nykyään kun pakko on laittaa asioita ylös jos ne meinaa muistaa ja ihme juttu ne muistaa kun ne on kerran merkinnyt niin näkee sitten jo mielessään mitä sinne kalenteriin on kirjannut vaikkei kalenteria katsokkaan.

No aamuyön tunteina tuli tietenkin tunne ettei siellä vatsanalueella voi kaikki olla ihan kondiksessa kun kerta on pullamössöä CT:ssä. Vasta-aine asiaakin pähkäilin kun mietin vaikuttaneeko ko. asia myös omaan jälkikasvuun. Vaikka omaa tautia ei ole perinnölliseksi luokiteltu niin totuus on se, että tyttäreni joutuvat seulontaan jo hyvin varhain mahdollisuuksien pienentämiseksi sairastua samaan sairauteen kun äitinsäkin. Sittenpä sitä pähkäilee, että jos omat mutaatiot on positiivisia niin onko ne tyttöjenkin mutaatiot mahdollisesti positiivisia. Omat seulonnat kun on jo nyt kaikki määritelty puolentoista vuoden välein tehtäväksi eli tähystykset ja mammografiakin. Mammografia sen tähden, että kuukausi siitä kun itse sairastuin niin sisareni sai 50 v mammografiassa positiivisen tuloksen rintasyövästä joka leikattiin ja osottautui hormooniperäiseksi rintasyöväksi. Kertaheitolla meidän isoon katraaseen mahtui siis kaksi syöpäläistä. Sisko voi kyllä nyt jo ihan hyvin ja on työssä mutta tietenkin hormoonihoito jatkuu ja seurannassakin on tietenkin.

Vaikka tänään päänuppini on ollut myös ihan pullamössöä niin jotain kuitenkin tapahtuu. Olempa lupautunut menemän Hesaan maanantaina ja annan haastattelun mikä tulee sitten ulos aikanaan ei kuitenkaan tällä kertaa TV:stä. No kysymyksessä on siis suolistosyöpä-asia ja sen tiimoilta omaa sairauttani käsitellään sekä tietenkin tätä bloggaamista. Otan asian uutena kokemuksena ja miksi ei virikkeenäkin. Toki tietenkin asia on tärkeä sillä kaikki asiat mitkä edistävät suolistosyövänkin tutkimusta ja ennaltaehkäisyä on tärkeää ja myös kaikkien muidenkin syöpien hoito ja ennaltaehkäisy sekä tutkimus. Onneksi lääketiede kehittyy vinhaa vauhtia ja Suomi on aika hyvässä mallissa tutkimusten kanssa. Esimerkkinä siitä on esim. suomessa löydetty varhainen ja nopea kuvantaminen Alzheimerin todentamiseen mikä edesauttaa ko. tautia sairastavia siinä, että kun lääkitys päästään aloittamaan varhain niin hoito tehoaa hyvin ja hidastaa huomattavasti taudin etenemistä. Tämän olen itse todennut aikanaan kun oma hoidokkini reippaasti yli  80 v sai Alzheimeriin lääkityksen ja ko. hoidokki sairasti myös haimasyöpää. Elinvuosia lisää saatiin hänelle peräti 5 vuotta ja niistä 4 viimeistä hän mm. liikkui ihan itsenäisesti kylillä ja asioilla ja muisti tosi hyvin asioita ja paikkoja. No vahinko että uusien tutkimusten käyttöönottoon menee aina pitkän aikaa, mutta toivossa on aina hyvä elää.