Ihanaa...ilmassa selkeä kevään tuntu. Vaikka aurinko pysytteleekin pimennossa niin tänään talitintit lauloivat riemukasta laulantaa ja se sai minut hymyilemään suu messingillä...tuli sellainen kevään tulon tunne. Tuntui hyvältä ja iloiselta. Hyvä fiilis on ja toivon mukaan myös pysyy. Ompelukone surisi tasaseen tahtiin kun restauroin vähän ostamiani huiveja omaan käyttöön soveltuvaksi. Kohta teen juustosarvien taikinan nousemaan ja leivon lämpimäisiä mitkä sitten odottavat koulu- ja työpäivänsä ahertaneita. On tunne että täytyy päästä tekemään käsillään jotain...vaikka sitten taikinan vääntämistä. Onneksi sormenpäiden rikkeymät ovat jo paremmalla tolalla ja voin olla ilman laastareita.

On perjantai. Ennen perjantai oli usein odotettu päivä...mikäli sattui olemaan viikonloppu vapaata työstä.  Perjantaihin kuului siivous, mahdollisimman helppo iltaruoka, yllätys yllätys tietenkin sauna ja sen jälkeen rentoutuminen sohvalla telkkaria tuijotellen. Toisinaan sitten lähdettiin virkistäytymään johonkin ulos ja tapaamaan ystäviä. Nyt kotona ollessa oikeastaan kaikki päivät voisivat olla pelkkiä perjantaita tai maanantaita tai ihan mitä päivä tahansa. Kuitenkin huomaan, että jotenkin pidän kiinni arkipäivistä ja viikonlopun vapaapäivistä ihan kuin ennenvanhaan. Tietenkin se, että muille ahertajille viikko on selkeä työviikko ja viikonloppu on vapaa, oman ajan viikonloppu ja onhan viikonlopussa se ero, että koko porukka on samaan aikaan kotona ja siihen voi sitten suunnitella jotain yhteistäkin juttua.

Väliin tuntuu, että pitäisikin suunnitella paljon yhteisiä juttuja...jotain mikä vie pois kotoa. Ei sillä, että siihen mitään sen kummempaa tarvetta olisi mutta tuntuu, että mökkiytyminen on vääjäämätön juttu. Kun ei vaan oikein huvita niin kauheasti lähteä mihinkään jos ei ole pakko, kotona on hyvä olla. Kuitenkin oman itsensä kannalta olisi syytä varmastikin käydä enemmän kodin ulkopuolella eli ulkoisessa maailmassa...pysyisi vähän maailman realiteetit paikoillaan.

Kasvata

oma unelma.

Kastele usein

uskolla.

Ravitse tiuhaan

toivolla.

Vaali

Rakkaudella.

-Maria Alstedt-

Elämän ylläpidon edellytys. Usko, toivo ja rakkaus yhdistyvät kauniisti Maria Alstedtin runoon. Se olkoon perusta tälle päivälle ja kaikille muillekin päiville nyt ja vastaisuudessakin. Uskomme myös itseemme, toivomme myös parasta ja jaamme sekä saamme rakkautta.