Ne eivät taida aina kulkea käsi kädessä, ainakaan noin ajatustasolla, varsinkaan silloin kun pähkäilee ja pohtii omia kasvatustaitojaan äitinä. Äitinä olo on joskus melkoisen mutkallista eikä suinkaan mitään helppoa. Joskus tuntuu, että tekee niin tai näin, niin aina on väärinpäin. Tottahan se pätee myös moneen muuhunkin asiaan, kun sitä oikein rupeaa miettimään. Useinhan yksi asia johtaa toiseen ja sitten taas toiseen, eikä koskaan voi olla ihan "satavarma" onko itse pähkäilemät ratkaisut oikeita tai vääriä. Toisiaalta voiko sitä mitenkään sanoa tai näyttää mikä sitten on väärin, sillä voispihan olla, että se vääräkin ratkaisu voi osottautua oikeaksi jossain kohtaa ja jollain muotoa. Jälkiviisas on aina hyvä olla mutta eri ongelmatilanteisiin se ei oikein auta.

Olin eilen murkun kanssa uuden viranomaisteamin luona perhepalaverissa. Edessä on uudet ihmiset ja uusi hoitoyksikkö. Tapaaminen sujui hyvin ja mieleen jäi luottavainen olo tulevaan. Toivon totisesti, että en joudu pettymään tai vielä mikä tärkeämpää, ettei murkku joudu pettymään. Sitä paitsi ei kaiketi enää pitäisi puhua murkusta vaan varhaisnuoresta, sillä nuori aikuinenhan hän jo on,  vaikkakin minulle aina, se pieni lapsi. Oli kuitenkin ilahduttavaa ja osin helpottavaakin kuulla häneltä, hänen omista pohdinnoistaan. Se sisäinen kasvu ja kehitys, mitä on tapahtunut näkyi ja kuului hyvin selvästi. Se antoi selityksen monelle asialle ja siitä pystyi huomaamaan myös sen, että vaikka mitä olisi tehnyt tai sanonut toisin, niin sen hetkinen tilanne ei olisi siitä miksikään muuttunut. Se helpotti omaa sisäistä syyllisyyttäni ja antoi armon myös omalle henkiselle "omalletunnolle".  Toivottavasti keskustelut ulkopuolisen ammattilaisen kanssa auttavat ja johdattavat hyvän elämän alkuun, missä paljon tukea ja vahvistusta tarvitaan.

"Tie valmis on,

voin löytää sen keskellä kysymyksien.

Tie valmis on,

nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen.

Voin jakaa, minkä itse saan,

rohkaista muita kulkemaan".

(valitettavasti en tiedä tämän kirjoittajaa, mutta asiaa tässä on)

Nyt lähden keräämään luumuja, satoa on tullut reilusti ja kohta kaikki ovat jo maassa, hieman myöhäissyntyisen innostuksen sain vasta nyt. No tarkoitus on vähän hilloa väsätä ja ihka uuden ohjeen löysin myös tähtianiksella maustettuun pakastettuun luumuun. Illalla uusi yritys elokuvateatteriin, ellei päivä nyt siirry keskiviikolle. Palava halu nähdä leffa Prinsessa, mikä muistuttanee minua myös monista työvuosista juuri ko. sairaalan alueella ja lähiympäristössä. Toivonpa tosiaan, että projektorikin pelittäisi:)