Muutamaan päivään en taas ole oikein ennättänyt keskittymään blogikirjoitteluun. Melkein tunnen siitä jo kiukkua, koska ajatuksissa se on monta kertaa -vain toteutus puuttuu. No todeta täytyy, että välillä on vaan jotain muuta mikä vaatii oman huomion joten olkoon sitten niin. Huomaan kyllä myös sen miten omiin kaavoihini kangistunut olen tai siis omaan muodostamaani päivärytmiin, mikään ei sitten suju kun päivärytmiin tulee poikkeusta, syystä tai toisesta. Olen siis sujuvasti tapojeni orja eli koukussa omiin rutiineihin. No ei  se kuitenkaan ollut ainut syy miksi tänään jo aamuvarhaisella aloitin kirjoittamaan. Syy on selkeästi oma kiukustuminen mikä alkoi jo eilen eikä vieläkään ole väistynyt.

Omaan kiukkuun oli muutamia syitä. Eilinen päivä meni Tampereella tyttären lääkärireissulla käyttäen julkisia kulkuvälineitä. No näin saa matkaan tuhraantumaan kyllä melkein  koko päiväajan vaikka aamusella herätys oli jo kello 5.30. Reissu sinänsä oli positiivinen ja yhdessäolon aikaa sekin. Sen sijaan ravaaminen paikasta toiseen, bussien ja junien odottelu kävi selän päälle joka olikin ehtoolla tosi kipeä. Koko ajan palelin vaikka vaatetta oli päällä reilunlaisesti vain villasukat unohtui. Nenä vuosi solkenaan eikä ole vieläkään loppunut ja yskänpuuskat vaivasivat säännöllisesti. Huomasin jollain tavalla olevani kärsimätön koska kiertelimme myös kaupoissa mihin en minkäänlaista intoa tuntenut ja pikemminkin tunsin ahdistusta ihmisistä ja tavaramääristä. Edes kauniit vaatteet eivät kiinnostaneet -toki en niitä varmaankaan olisi raaskinut edes ostaa.

Toinen kiukun syy oli /on tietenkin kun käy maksamassa laskut netissä ja huomaa, että oli jo viimeisiä sairauspäivärahoja eikä eläkepäätöksestä kuulu mitään vaikka on ollut käsittelyssä jo kolme kuukautta. Myöskään toistuvista pyynnöistä huolimatta työnantaja ei ole lähtettänyt tarvittavia papereita eikä Kelan sivuilta oman eläkepäätöksen käsittelystä löydykkään mitään tietoa, niin hyvät kun Kelan verkkosivut onkin. Taas on pakko sitten vaan soittaa jotta saa kuunnella ensin pitkän aikaa sitä "pimpelipom" musiikkia.

Kolmas kiukun syy oli/on kun tytär vei läppärini viikonlopuksi huoneeseensa kun ystävä oli yökylässä. Tytöt halusivat pelata pelejään. No kotiutuessaan alakertaan kone ei pihise ei puhise eikä edes puhku. Mykkäkoulua on ruvennut pitämään ja koska olen tapojeni orja en tahdo osata hyväksyä tätä pöytämasiinaa omaksi koneeksi koska oma läppärini sisältää KAIKKI OMAT JUTSKANI:) Pitänee nostaa anova katse vävypojan suuntaan kun hällä voisi olla taitoa olla konetohtorina. Suuntaan siis  anovan katseeni kohti Tamperetta jälleen:)

Neljäs harmistuksen (kiukun) syy oli/on kun jälleen sain postiluukkuuni ainoa tilaamani lehden. No laatikosta tipahti siis uusin Kodin Kuvalehti. Sitä sitten aloin innokkaasti heti selaamaan ja lukemaankin aloittaen Leena Karon pääkirjoituksesta "Miehen elämää". Eihän kirjoitus siis kiukun syy ole vaan eräs kohta ko. kolumnissa mistä vähän niinkuin kiukustuin tai ainakin harmistuin ja saipa se minut jälleen ajattelemaankin monenlaista.

Miehen elämää

Pienen hetken, junamatkan ajan, elämän rajallisuus koskettaa lähelläni istuvaa äänekästä seuruetta, parhaissa voimissaan olevia nuoria miehiä. Ensimmäisellä tunnilla tehdään suunnitelmia tulevalle mökkiviikonlopulle. Toisella tunnilla siirrytään herkempään aiheeseen, puhutaan vaimojen ja tuttavanaisten raskauksista, keskenmenoista, isäksi tulemisen vaikeuksista. Kolmannella tunnilla puhutaan vanhempien avioliitoista ja avataan isähuolia. Yhden isä on sairaalassa.

"Joka kolmas sairastuu syöpään", sanoo yksi miehistä. Ketkä sairastuvat ja miksi? "Kurjat geenit, liikaa tupakkaa, alkoholia, työtä, stressiä, huonoa ruokaa, ylipainoa, parisuhdeongelmia. Elämää on enää edessä ehkä vain 30 vuotta!" Mutta vanhaksi tulo on kauheaa. "

Toivonpa vaan, ettei käsitys syöpään sairastumisesta ole ihan tuollainen. Tai jos on niin ovatko ihmiset oikeasti noin tietämättömiä? Itse en ainakaan tuosta listasta itseäni löydä ja vaikka löytäisinkin, niin mitenkähän se mahtaa sitten liittyä sairastumiseeni? Ja miten ihmeessä se liittyy syöpään eikä esimerkiksi vaikka aivoinfarktiin, diabetekseen, osteoporoosiin?

Jotta koko kirjoitus ei ole ihan pelkkää kiukkua niin olihan sitä sitten jotain hyvääkin. Vaikka selkä olikin kipeä, olin väsynyt ja tosisaan kiukkuinenkin menimme vielä illalla tyttären kanssa sovitulle Tildaus-kurssille. Aikani malleja ja kaavoja pläräiltyäni päätin sitten tehdä sen puuttuvan tontun kokoelmiini. Tontusta siis pitäisi tulla uniikki, Tildaus-tonttu ja vielä itse tehty. Kurssi siis jatkuu vielä kolmena seuraavana maanantaina milloin pitäisi saada jotain aikaiseksikin.

No tänä aamuna nenä tukkoisena, välillä soljuvasti vuotaen, edelleen selkä kipeänä ja nyt vielä pääkin (yskimisestä) en ole ihan varma. Katsotaan kunhan päivä etenee. Aamu nimittäin alkoi "hauskasti" 5.45 etsien isännän silmälaseja, ne kun olivat joutuneet yön aikana kadoksiin ja isännän pitäisi töissä nähdäkkin jotain. No ei toiminut meikäläisellä edes ne "tukkoiset" vihikoiran vainut ja lasit olivat kun olivatkin kadonneet. Kyyti odotti töihin joten vanhoilla laseilla on pakko pärjätä. No äsken sain tekstiviestin, kadonneet lasit olivat unohtuneet saunalle:).....muisti oli palannut..pätkittäin! Minun pitänee suoriutua jaloilleni ja suunnistaa viikottaisiin verikokeisiin sen jälkeen taitaakin olla ne päiväunet paikallaan jos kuntokin siitä paranisi.