Viikko se on jo puolessa välissä, joten kyllähän aika rientää vaikka itse en mihinkään rientäisikään. Eilinen päivä meni aika tarkaan nukkuessa joten lienee ne univelat korjattu tältä erin. Hyvä niin, sillä mielikin on jo paljon rauhallisempi ja tasaisempi. Nyt ei niin kovasti odota mitään, on vaan. Toki pari päivää on huomaamatta kulunut myös jonkinlaisella paastolla kun ei oikein ole mikään maittanut paitsi poikkeuksen on tehnyt lakupussi ja perunalastut. On siis tullut myös korjatuksi makeansyönti ja suolasensyönti vaikka perunalastut ei yleensä mitenkään kovasti maista. Tänään on pakko korjata asia ja tehdä oikein kunnon ruokaa ja yrittää sitä syödä myöskin. On se ihme juttu miten välillä ruoka maistaa paremmin ja välillä ei sitten lainkaan. Taitaa kyllä olla osansa myös persoonallisuudella sillä aina kun joku huolestuttaa niin syöminen jää, vaikka usealla se on toisinpäin.  Huomenna on jälleen labrapäivä joten käsivarsia koetellaan jälleen olan takaa. Varjoaineen kanyyli ei tahtonut myöskään enää onnistua ja käsivarsi on kukertavan musta muutamien yrityksien jäljiltä. Onneksi toinen käsivarsi on jo ennättänyt parantua edellisistä mustelmista. Pian tulee aika varmaan kinuta kestokanyylia niin ei tarvitsisi hoitajienkaan enää "stressata" yrityskerroista. Suonien kalkkeumat ovat jo niin hyvin havaittavissa.

Kela oli muuttanut käytäntöjään jälleen vuoden vaihteessa, ilmeisesti samaan syssyyn kun lomakkeetkin muuttuivat. Enää ei taksilappuakaan saa kirjoittaa kun lääkäri tai sairaanhoitaja, aiemmin kelpasi myös ilmottautumisluukulta saatu taksilappu. Hivenen kauhistuttaa ajatus evätäänkö jossain vaiheessa myös koko taksilapun saanti vaikka sen käyttö kyllä tällä matkalla on ihan perusteltua. Täältä kun kulkee julkisia niin vähän ja meno olisi monen mutkan takana joten toivon vaan, että yhtä jouheva kulkeminen saa jatkua edelleen. Huomaa kyllä sen, että liekö lama iskenyt kyntensä myös tälle saralle tai jonkinasteiset säästötoimet kuitenkin. Viimeksi päiväosastolla oli vain kaksi hoitajaa ja hoidettavia osastojakin on kaksi...joten kyllä siinä työsarkaa riittää. Toki oma hoitoni oli normaalia poikeavaan aikaan joten voipi olla, että aamun tunteina hoitajia on ollut enemmänkin. Kuitenkin kuulin myös huhuja, että mm. peruukkien ostopäätöksiin on tullut kiristystä ja esim. oma kaupunkini ei myöntäisi useampaa kun yhden peruukin ostositoumuksen. Asiaa en kyllä ole mistään tarkistanut mutta varmaan jossain vaiheessa sekin täytyy tarkistaa, sillä tällä hoidollani hiukset eivät siis myöskään kasva uudelleen takaisin ellei sitten hoito muutu sellaiseksi mikä pitää hiukset päässä. Kuitekin kun peruukkia on "pakko" pitää niin eihän se vuositolkulla kuosissa pysy, eikä kai sitä itseään kehtaa kattella peilistä senkään vertaa jos päässä on "harakanpesä" melkein kaljun pään tilalla.

Sitten olen pähkäillyt tuon täyttämättä olevan  hoitotukihakemuksen kanssa. Tai olenhan sen jo osittain täyttänyt mutta siihen se on sitten jäänyt....en ole asian eteen vieläkään tehnyt sen enempää. Kävin jo ennen vuoden vaihdetta juttelemaasa asiasta sosiaalihoitajan kanssa kun olin hoitotukihakemuksesta lääkäriltä kysynyt. Sosiaalihoitaja antoi lomakkeen ja pyysi minua täyttämään sen ja ottamaan sitten uudelleen häneen yhteyttä. Hoitotukihakemusta varten kun tarvitaan myös B-lausunto. Sosiaalihoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka Kela onkin kiristänyt hakemuksen kriteerejä, minulla olisi mahdollista saada alinta hoitotukea.  Alin hoitotuki ei siis rahallisesti ole kummonenkaan, mutta eihän tämä eläkekään ole joten sinänsä hakemuksen täyttö olisi ihan perusteltua. Mutta ja mutta...mitenkäs sitä sitten tätä omaa kuntoaan arvioisi...mihin pystyy ja mihin ei. Sinänsä nyt vointi on ihan ok eli siis hyvä, mutta mitenkäs minä määrittelen sen onko se samanlainen ensi viikolla...tai puolen vuoden päästä. On myös aika vaikea määritellä sitä mihin pystyy ja mihin ei, missä tarvitsee apua ja mistä selviää itse. Perusasiat kun pystyn itse hoitamaan mutta rajoituksiakin on mm. liikkumisella ja sillä, miten raskaita juttuja pitäisi tehdä. Kyllähän minä vielä vaatteet saan puettua ja sen sellaista...mutta mitenkäs tiedän sen onko tilanne sama puolen vuoden päästä. No lomake on nyt lojunut tuolla paperikasassa reseptien ym. seassa useamman kuukauden kohta...ehkäpä jossain välillä saan itseni täyttämään sen loppuun asti ja ottamaan vielä siihen sosiaalihoitajaankin yhteyttä tai sitten annan vielä asian hautua useamman kuukauden lisää. Ehkäpä perjantaina olen viisaampi taas tämänkin lappusen suhteen, toivotaan.