Tai ei sitä pomppimiseksi voi sanoa, pikemminkin klenkkaamiseksi. Jalat kuitenkin muistuttavat enemmän potkupalloa kun jalkoja ja nilkkoja. Kävely onnistuu sisätiloissa kyllä, ainakin jotenkin, mutta pihalle ei passaa mennä, jää lumen jalkoihin. Kokeiltu on kun kävin viemässä lyhteen linnuille omppupuuhun, avecin turvakengät jaloissa, kun mitkään muut ei mahdu jalkaan. Kävin minä silti perjantaina "jouluostoksilla", saavutus sinänsä, muutamat joululahjat tuli ostettua ja paljon muuta ei tarvita. Ostipa avecci mulle ihan uudet talvikengätkin, reilut mitkä meni vielä silloin jalkaan, vaan eipä mene enää. Eletään toivossa että käyttöäkin piisaa. Kurkku antaa jo periksi syödä, kun vain joku aina maistuu. Onneksi antibiootti tekee nopeasti tehtävänsä. Muutoinkin olo on ihan "jees" eli kivut aika hyvin kurissa. Ainoa haittapuoli on, että nukkuisin vaikka läpi vuorokauden. Olen ottanut yöksi nyt Imovanea 7.5 mg ja jee jee yöt ovat olleet nukkumista ilman kipuja. Kiitos siitä. Toisiaalta olen niin väsynyt sittenkin, että nukun vähän väliä ja silmät menevät kiinni tuon tuosta. En tiedä pitäisikö vähentää 10 mg lääkitystä, itsehän minä sen nostin, täytynee kokeilla. 

On ollut vähän "kiirus" mukamas. Vieraita on käynyt paljon ja herkkuja on ilmaantunut kaappeihin. Molemmat tyttäristä on käyneet tällä viikolla ja siskot sekä tietenkin äiti. Huomenna tulee lahjasiivoojat ja keskiviikkonakin tulee vieraita. Tämä vieras on merkityksellinen sinänsä, että olemme tavanneet muutamia kertoja ja hän haluaa tulla minua tervehtimään, kun olen hänen mielessään joka päivä. Näin sitten sovimme kahvittelutuokiosta. Meillä riittää juttua, tiedän sen, vaikka emme kovin tuttuja olekkaan. Oli mukava yllätys jutella hänen kanssaan puhelimessa.

Nuorin sai tietää, että saivat asunnon, mitä olivat tänään katsomassa. Oli onnensa kukkuloilla tietenkin. Minä vähän haikeana, tietenkin. Nyt on aika pakata ja järjestää tavaraa ja miettiä ostoslistaa. Huh minua vähän tai paljonkin pelottaa tämä iso askel. Mutta hällä oli silmä niin kirkas ja onnellinen, etten arvannut tunnelmaa latistaa. Lehtijutun raakversionkin sain juuri äsken luettavakseni. Täytyy sanoa, että kyllä taas kyynelehdin. Juttu oli mielestäni hyvä, mutta huomenna täytyy lukea uudelleen jotta asiat kerkiävät hautua yön yli eikä ylimääräiset tunnelataukset sotke sitä.  Te saatte sitten odottaa tammikuun 9 päivään milloin on kaavailtu julkaisupäivä.

Kommentteihin palaan huomenna sillä nyt on pakko levätä, en ole ennättänyt päikkäreille tänään ja silmä painuu. Vastaan kyllä teille kaikille!