Tässä on vääjäämättä taas päässään tuumaillut kaikenlaista kiemuraa. On sellainen hivenen pysähtynyt olotila itsellä ja toisiaalta vissiin kaikilla muillakin. Kun päivät pärjää kohtuu hyvin muutamalla opiaatilla ja buranalla niin aamuja lukuunottamatta, pärjäilee ihan kohtuullisen hyvin. Tulee jälleen se tunne, että on terveen sairas. Odotettavissa ei ole mitään...tai siis on, mutta siitä ei puhuta, sillä se on unohdettu toistaiseksi, jätetty syrjään. Sitähän on stop asennossa kaiken aikaa kun ei ole tulevaisuutta mutta on menneisyys. Toisiaalta ei uskalla mitään kovin suurta ruveta rakentelemaankaan kun se stop-merkki häämöttää siellä edessäpäinkin. Tietenkin täytyy olla vain iloinen, että näin on, mutta kyllä se pistää itsetutkiskelun alulle jälleen. Lienee samanlainen tunne kun silloin, kun joku hoitomuoto lopetettiin ja funtsittiin mitä sitten yritettäisiin ja sitten taas jännitettiin, että miltähän tämän jälkeen näyttää. No nyt ei liiemmin voi kun kuvitella miltä sisälläpäin näyttää...taitaa maalata mustaakin mustempaa. Pakostikin tulee mieleen lieneekö olotila tyyntä myrskyn edellä?

Toisiaalta arvelen, että minusta on tullut itsestäänselvyys. Olen olemassa ja hoidan hommani sen mukaan mitä milloinkin mielin ja mikä hyvältä tuntuu. Olen läsnä ja jos vaikka olisinkin poissa niin taidan olla osittain paikalla silloinkin. En voi olla ajattelematta hetkeä kun kaikki muuttuu, kun itsestäänselvyydestä tule ei itsestäänselvää. Tuleeko myös muutosrintama? Kummallisia aivoituksia jälleen, niitä onkin vaikea selittää tai edes jäsentää. Olisi hyvä kun voisi tunteensa purkaa kiukkuitkuna pois ja vaikka huutaa olonsa tyhjille seinille. Mihin ihmeeseen tuo taito hukkui? Ehkä se ei ole hukassa, jospa se on vain piilossa hetken tämän seesteisen aikakauden ajan ja purkautuu ulos silloin, kun sitä vähiten odottaa. Toivotaan, että tämä tyyni kesää pitkään ja myrsky pysyy poissa.

Kirjasta Paikka auringosta/Regina Rask:

Tässä iässä ei enää merkitse mitään, mikä on mennyt huonosti ja mikä hyvin. Kaikki tämä kuuluu elämään. Kuka on keksinyt, että elämän pitää olla onnellinen? Onko se ollut joku, joka on täynnä mielikuvitusta vai joku idiootti? Joka tapauksessa jompikumpi.