Perjantain vietin jälleen sairaalassa. Kaikki ajat olivat reilusti myöhässä mutta mitäs hätää meillä...onhan tuota aikaa. Lääkärin pakeille pääsin ja olipa jälleen niin kannustava kokemus. Täytyy sanoa, että lääkärini oli ihana ja empaattinen joka kiireestään huolimatta antoi minulle aikaansa juuri niin paljon kun tarvitsin.

Sain kysymyksiini vastauksia. Leikata ei koska etäreitä on jo keuhkoissa ja maksassakin. Isompi haitta kun hyöty. Vitamiinien ym. popsimista minun ei kannata aloittaaa...ovat edelleenkin siis pannassa...vaikka mitä kuka sanoisi. Eikä ainakaan mitään luontaistuotetavaraa eikä mitään mitä "julkkikset" mainostaa. Pysytään siis vaan ruuassa ja siinä, että sitä edes menee kohtuudella alas asti. Troppejakin sain lisää...varmuuden varoiksi. Mitään pahanolon tunteita ei saisi olla..vaan reilusti troppia naamaan vaan. Pakko saada siis ruokaa pysymään sisälläkin ettei toi paino lähde enää alenemaan. Sain myös kehuja hyvästä fyysisestä kunnostani mikä viekin minua eteenpäin ja kestän sekä jaksan hoidot ja positiivisen ajattelun turvin myös tämän pillerien syönnin. Pyyhin siis ajatuksistani kaiken siihen liittyvän inhottavuuden ja näytän vaan hymynaamaa :). Näillä eväillä minulla on tulevaisuutta edessä ja siihen nojaudun. Toki lääkäri haluaa treffata ensi hoitokertaakin ennen...joten hyvässä syynissä ollaan:) Tuli muutoin niin hyvä fiilis tuosta käynnistä että siinä sitä olikin vuodeksi joululahjaa!

Tänään minua yllätti ihanasti vanhalta ystävältä saatu sähköposti. Tuli niin lämmin olo ja hän kirjoitti, että on käynyt blogiakin lukemassa. Sain voimaterveisiä...ja mieleeni tuli, että tämä taitaa olla toinen hyvä vuoden joululahja. Monta vuotta on mennyt, ettemme ole olleet yhteydessä...tänään se lämmitti mieltäni erityisesti. Toki niitä ihania sähköposteja oli muitakin..ystäviltä ja tuttavilta joten olen onnekas..minua on ajateltu. Liekö joulua ilmassa kun tunnen monen monta lämmintä ailahdusta ja tunnetta.

Ehkä kaikki tämä on lämmittänyt mieltäni erityisesti siksi, että muutamia vastoinkäymisiä on tässä ollut mukana myös. No vastoinkäymiset on keskusteltu ja niiden puiminen jatkuu vielä jälkiseuramusten muodossa edelleen. Ehkäpä tarvitsin juuri näitä, ihania yhteydenottoja saadakseni voimaa jatkaa eteenpäin.

Muutaman päivän päästä on jouluaatto. Vielä on muutamia askareita mitkä täytyy saattaa päätökseen ennen juhlaa. Kuitenkin, tunnen, että tämä joulu on erilainen kuin koskaan mikään muu joulu. Tänä jouluna olen kuitenkin itse saavuttanut jotain vain joulun ajatuksen tasolla...ja tunteen tasolla. Tänä vuonna ylimääräiset jouluhössötykset on unohdettu, tänä vuonna joulu tulee ilman stressiä ilman pakonomaista tunnetta...se vaan tulee luonnollisesti, kauniisti hitaasti hivutellen.