Himpskuta soikoon, petiin se vei tuo lämpöily jälleen. Omaa kroppaa ei tahdo omaksi tunnistaa, kun se on ihan vetämätön ja voimaton. Eilinen päivä ja yö oli aikas kamala enkä ihan äkkipäätä muista, milloin olisi ollut niin kurja olotila. Aamulla jo heti 38.5 kuumetta ja joka paikkaa särki. Käsissä ei pysynyt mikään, kun ei ollut yhtään poveria jäljellä, mihin lienee kadonnut kaikki, onneksi jalat toimi. Vatsaa kipristeli ja poltteli milloin mistäkin, enkä enää edes pystynyt määrittelemään, mihin oikein sattuu, kun tuntui että vähän joka paikkaan. Osin kipristelyn olin tunnistavinani närästykseksi, mutta yleensä mikään ei minua koskaan närästä. Tottahan olen juonut mustaviinimarjamehua sekä appelsiinimehua aika runsaasti, joten osasyy voi olla niissä. Selkä oli kun tulessa ja yöllä väänsin ja käänsin pedissä niin, että aamulla oli vasen olkapääkin ihan jumissa. Kuhkin aamuyöllä ottamassa Panadollia ja Oxynormia ja sain sentään nukuttua sekalaisia pieniä pätkiä. Toisiaalta, mitenkään levännyt olotila ei ollut aamulla sillä tunsin, että kyllähän minä koossa pysyn, mutta kuinka kauan? Aamun kärvistelyn jälkeen onkin olotila kohentunut jo kohtalaiseksi. Aamulääkkeet kun sai otettua ja epämääräisissä asennoissa sohvalla röhnösteltyä muutaman ensimmäisen tunnin, niin rupesi tuntumaan, että elämä voittaa. Lääkkeet kun alkoivat vaikuttaa, niin pikkuhiljaa olokin koheni. Kävi jo moneen kertaan mielessä, että pitääkös sitä soittaa omahoitajalle jos vaikka olisi lähdettävä näytille, nyt kuitenkin ajattelin antaa asian olla toistaiseksi.

Voimat ovat edelleen aikas hukassa, mutta sentään läppärin näppäimille taipuivat. Oli myös eilen ihan outoja tuntemuksia, kun otin lääkkeet. Ne "humahtivat" ihan eri tavalla "päähän" kun pitkään aikaan, välillä tuntui pää tosi sekavalta. Lisäksi silmät tuppaavat menevän väkisinkin kiinni tuon tuostakin, joten pikku päivätorkkuja tulee otettua melkein kerran tunnissa. Kaiken kaikkiaan fiilikset ovat olleet niin käsittämättömän outoja, että ihan kun minä olisinkin joku muu. Mystillistä ja pelottavaakin, mutta järjen ääni yrittää piipertää päässäni, että kuumeilu on saanut vain yleiolotilan niin paljon huonommaksi, että reagoin voimakkaammin ja erilailla kaikkeen nyt kuin aiemmin.

Meitin porukka sairastaa nyt sitten kaikki yhdessä. Murkulla flunssaa ja kuumeilua ja avecilla vatsatautia. Koitetaan tässä nyt sitten hoitaa toinen toisiamme ja parantua.

Toivotaan ,että seuraavaksi jaksan kirjoitaa jo jotain iloista ja positiivista ja mystiset olotilat ovat taaksejäänyttä aikaa.