Päiviin mahtuu monenlaisia yllätyksiä ja havaintoja, mitkä yllättävät. Tässä viimepäivien muutamia.

-Tänään oli hoitopäivä. Tilanpuutteen vuoksi, hoito annettiin minulle oudolla päiväosastolla. Huomasin, että TV:stä tuttu hoitaja oli ammattitaitoinen, sydämellinen, luonnollinen ja huomaavainen. Toki niin ovat kaikki muutkin hoitajat. Kiitos heille siitä. Hoitoala on jatkuvasti lehtien palstoilla ja ikuisten säästöjen uhri, mutta hoitajat hoitavat ja tekevät työnsä hyvin. Ikävää on, ettei työtä arvosteta tarpeeksi ja palkkaus on edelleen alamitoituksessa työn vaativuuteen nähden. Oma arvostus on suuri. Sillä minua hoidetaan HYVIN. Mieltä lämmitti myös saamani lahja, kiitos sponssorille. Jatkossa kynteni on kauniit, hoidetut ja lakatut. Ihanaa naisellisuus!! Tunsin itseni ihmiseksi, en syöpäsairaaksi.

-Astuessani taksista kotipihassa, huomasin olevani omissa afääreissä. Toki niin huomasi kyllä läheisetkin. Silmät on puoliksi auki, puoliksi kiinni eikä ajatus luista. No lepohetki sohvalla auttoi mutta jos kirjoitus vilisee virheitä huomaa että havaintokykyni on puuttellinen. Pää ja kädet eivät toimi kimpassa vaan kulkevat molemmat omia polkujaan. No ehkä ne kohtaavat vielä illan aikaa toisensa, toivotaan. Ihan tälläistä olotilaa ei minulla aiemmin ole ollut. Taidan olla lääkepilvessä. No, en tiedä miltä tuntuu olla pilvessä mutta jos se on tälläistä ei kannata kokeilla. Ei mikään mieltä ylentävä olotila. Kroppa ei ole oma itsensä ja aivotoiminta ihan olematonta. Afäärit kyllä vaihtelevat mutta ei oikein osaa sanoa, mihin keskittyisi. Kirjoittamani teksi on onnistunut hukkumaan jo kaksi kertaa...varmaan niihin samoihin afääreihin..no yritin vielä kerran, katsotaan päästäänkö lopulliseen muotoon koskaan.

-No eilen huomasin, että jälkikasvun juurihoito tekee kipeää ja tuntuu kipeältä. Sen saa siis tuntea äitikin kun kivusta saa osansa. Särkylääkettä tarjoan...mutta ei haluta ottaa. No voin toimia sijaiskärsijänä kivulle, toivotaan että se helpottaa. No aamulla huomattiin, ettei helpottanut ainakaan paljon. Iltapäivään mennessä tilanne on vissiin helpottunut tai sitten en enää kuullut jos kivusta mainittiin kiitos omien afäärien. Niin ja  opin että voin olla kuunteluoppilaana torsokurssilla ja joutua hommiin, mistä en mitään tiedä mutta mukana kuljen kuitenkin. No kunhan lompakko on mukana on homma pelastettu, maksumiehen osa on  taattu ja lasku kallis. No jälkikasvulle tuli hyvä mieli joten siis minullekkin.

-Niin ja yllätyin jälleen, että syksyn lehdet painaa. Siis kun niitä haravoi ja kärrää kompostiin. Koittaa tehdä siistiä jälkeä ja koko ajan on kottikärryt täynnä. Selkä kipuilee mutta teen hommaa sisulla ja sydämellä...saampas aikaan jotain. No hyvä tuli ja lopetettava oli koska komposti on täynnä enkä tiedä mihin noi loput lehdet sulloisi. Saapa selkä levätä ja kädetkin. Aamulla herätessäni sataa ja myrskytuuli vihmoo..piha ei ole enää siisti eikä haravoinnista näy jälkeäkään. Kannataisikohan karsia puita vois päästä helpomalla mutta jos sitten keväällä harmittaisi kun ei niin monen puun lehtiinpuhkeamisloistoa näkyisikään ja jotain puuttuisi. No pistetään asia harkintaan.

-Keskimmäinen tyttäreni on opettanut minulle erään asian. Me harrastamme molemmat lukemista ja hänellä on tapana kerätä/alleviivata lauseita mitkä jollain tapaa kokee "merkittäviksi" itselle ja haluaa ne esiin tekstistä. Huomaan tekeväni samaa. Lukiessa yhtä äkkiä pysähdyn kun huomaan ihanan, osuvan lauseen tai lausahduksen. Luen sen moneen kertaan ja saatan kirjata sen ylös. Lainaamiani lausahduksia jaan usein eteenpäin, joten muutkin saavat niistä osansa. Nyt olen oppinut, että on ostettava muistikirja mihin ne voi merkitä yksiin kansiin. Muistikirja täytyy kulkea mukana kaikkialla missä jotain luen. Koskaan ei voi tietää, milloin ihana sanonta, lause tms. tulee vastaan ja se on saatava ylös. Tänään letkuissa maatessani lueskelin lehtiä ja silmiini sattui eräs kolumni. Siinä oli tekstinpätkä mikä oli merkittävä ja se oli laitettava ylös ainoalle paperilapulle minkä löysin. Ko. laulua en tunne mutta täytyy tutkia jos sen jostain löytäisin kokonaisuudessaan. Teksti on Kari Rydmanin ja kyse on siis laulusta. Sen enempää en tiedä. Siihen kuitenkin haluan päättää tämän päivän kirjoituksen, se on merkittävä.

"Sä lähdit aamulla.

Et kertonut minne.

Tähdeksikö asetuit,

vai tuulenako kuiskaat puissa?

Vai olitko se

häikäisevä aalto,

jonka rannalla näin?

Vaan kuuntele tarkoin,

sinä sittenkin kerroit.

Teihin jäin.