Välistä tuntuu, että vaikka tekisi miten niin kohden ei käy koskaan. Moitteen sanoja saankin kuulla vähän väliä kun olen osannut vähän jokaisen asian tehdä tasan väärinpäin, ainakin sanojan mielestä. Lieneekö syynä muutaman viikon tupakkalakko? Tosin olen oppinut laittamaan korvani ns. sisälukkoon, hyvä taito joten kuulee vain sen minkä haluaa:)

Ompelijaminäni pääsi hyvään alkuun tekeleissään. Koiran ulkoilupukuja olisi kaksin kappalein viittä vailla valmiita, sovitusta odottamassa. Homma jäi vähän kesken viime ahkeran puurtamisen jälkeen, koska ompelukoneeni rupesi syömään neuloja parinkin pakkauksen verran. Neulasyöppöyteen syykin sitten lopulta selvisi..kone oli imenyt kiduksiinsa kokonaisen neulan mikä hankasi tietyllä kohtaan vastaan ja katkaisi neulan.  Koneenkiduksien purkamisen jälkeen homma rupesi pelittämään jälleen, mutta yhtään neulaa ei ollut enää jäljellä. Ompelijaminäni laiskuutta uudet neulat ovat vielä hankkimatta ja kaikki rensselit lepäävät sulassa sovussa keittiön sivutasolla. No odottavan aika on pitkä eikä onneksi valmistumisaikataulua ole.

Ompeleukoneelle tosin kyllä käyttöä olisi. Koska pääni muistuttaa lähinnä kerubia niin sisätiloissa pitäydyn pitämään huivia päässä. En ole koskaan tullut  hankkineeksi itselleni muita kun kaulahuiveja,  joten olenkin  koittanut ostella niitä muutamia kappaleita. Valitettavasti lähiseudun kaupat eivät ole huivitarjonnassaan juurikaan minua auttaneet. Tarjolla on ollut isoja huiveja, paksuja huiveja, pitkiä huiveja, villasia huiveja ym. Järjestelmällisesti kaikki huivit ovat jotenkin niin isoja, että kun niitä pitää päässään niin tulee mahdottoman kuuma. Pitänee siis kehittää ihan oma huivimalli mikä istuisi omaan päähän kun tarjolla olevat pipotkin ovat paksuhkoja. Toki piponkin tekoa varten on pari kerää lankaa ostettuna,  jotenkin vaan kädet eivät taivu virkkuukoukulle tai puikoille.

Eilisissä uutisissa käsiteltiin rintasyöpäpotilaan hoitoa ja hyviä hoitotuloksia tänä päivänä. Lääkäri totesi, että enää syöpä ei ole sairautena mikään kammotus,  vaan sitä voisi verrata sydän- ja verisuonitautiin,  mihin tänä päivänä kuollaan paljon enemmän kuin syöpään. Tähän meillä todettiin, että siinäs kuulit, näin on!  No,  kaikki syövät ovat ihan yhtä kammotuksia silloin kun itse sitä potee. En ainakaan tunne olevani mitenkään onnekas sairastaessani levinnyttä syöpää enkä oikein osaa olla ihan noin positiivisella mielelläkään sairauden voittamisesta omalla kohdallani. Toki kyllä syöpätyyppikin on ihan eri. On kuitenkin tosi hieno juttu, että lääketiede kehittyy niin hurjaa vauhtia, että hyviä täsmälääkkeitä saadaan ja näin voidaan voittaa mm. rintasyöpä. Kyllähän näitä lääkityksia kehitetään ja kokeillaankin muihinkin syöpätyyppeihin. Hyvä esimerkki melko uudesta lääkkeestä on Avastin, tehokas lääke,  mitä itsekin olen saanut. On kuitenkin erittäin kallis lääke ja tiedän että monissa sairaanhoitopiireissä ko. lääkettä ei anneta sen kalleuden vuoksi. Monesti olenkin ihmetellyt sitä, miten sairaanhoitopiireissä määritellään ne lääkkeet mitä annetaan ja mitä ei anneta?

Puolen tunnin päästä tulee minun pirssini ja vie minut jälleen nauttimaan stytostaattitiputusta. Toivottavasti siellä kaikki menee kohden ja kanyylillekin jälleen paikka löytyy...se kun tuppaa olemaan yhtä vaikeaa joka kerta. En kuitenkaan voi sanoa että matkaan lähtisin jälleen ilosta ja riemusta kiljuen, mutta lähden kuitenkin koska minun on pakko. Yritän kääntää ajatuksen positiiviselle puolelle ja ajatella, että olenpa onnekas, kun minulla on tähänkin mahdollisuus.