Tänään on sitten sormenjäljet annettu ja uusi passi hankinnassa tulevaa varten. Tarkoittanee sitä, että ihan tosissaan reissuun lähdetään sitten elokuun loppupuolella. Nyt jo odotus hiipii pikku hiljaa ja se on mukava tunne se. Tässä vaiheessa elämää se tuntuu melkeinpä lottovoitolta vaikka etukäteen ei saisi mitään innostuksen ilmeitä antaakkaan. Olen kuitenkin niin onnellinen tästä kesästä vaikka sen aloitus alkoikin surun siivittämin viestein. Jokainen tähän sairauteen menehtynyt, kenen kanssa on tekemisissä ollut edes jollain tavoin, jättää ison aukon omaan sydämeen. Tavallaan kuitenkin he kulkevat mukana kaiken aikaa, niiden yhteisten asioiden myötä mitä olemme, useimiten tämän tekniikan kautta olleet yhteydessä ja siten yhdessä kokeneet ja tunteneet. Toisiaalta iloitsen jokaisesta toisen hyvästä tuloksesta ja iloisista uutisista, että paha on saatu pois. Jokaisesta auringonsäteestä mitä syöpäsairaan matkaan tarttuu.

Monia tunteita ja tuntemuksia liittyy tähän sairauteen ja sen kulkuun. Ensin on diagnoosi mikä on jo shokki, sitten on hoidot ja niihin liittyvät ilmiöt, niin hoitoväsymys kun tuloksien ikuinen odottelu, uudet hoidot ja kokeilut. On pelko ja epävarmuus, mitä ei voi sanoin kuvailla varmaankaan kenellään muulle kun saman kokeneelle. Matkan varelle mahtuu hyvää ja huonoa, niin päivissä kun jaksamisessakin, on neuropatiaoireita ja väsymystä, ruokahaluttomuutta ja sitä ikuista ikuista pelkoa. On pahoinvointia ja ihon rikkeitä, kylmän ärsytystä ja haluttomuutta ihan kaikkeen. Ne keille hoitoa annetaan voi väliin olla melko suuret tuntemukset myös siitä, että kun ei syöpä näy eikä tunnu niin onkohan sitä. Epäillys...se on kavalaa ja katalaa mutta nekin tunteet on tunnettava, silloin kun itsestä tuntuu hyvältä vaikka kaikki muu näyttää vähemmän hyvältä. Me pidämme tai ainakin yritämme pitää toivosta kiinni, kaikin mahdollisin tavoin. Meidän on pakko, myös meidän kellä toivoa ei enää ole. Mutta on elämää. Elämä voi olla hyvää, oikeastaan aika ihanaa tai siis ihanaa ainakin niinä hetkinä kun melkein unohdan, että tämä kesä voi olla viimeinen. En anna epätoivolle sijaa, annan vaan toivolle, koska minun on pakko. Siksi tämä on ihanaa, kaikki muu tulee aikanaan ja silloin olen valmis. Nyt olen valmis vain olemaan ja nauttimaan ja siihen tämä kesä on antanut minulle mahdollisuuden.

Ilon lähteitä on paljon ja ne ovat pieniä. Tänään melkein hyppään kattoon ilosta, että oma kone toimii kun enkeli...jälleen...kiitos avecin pojan. Jes Jes mikä vapauttava tunne. Juu ja torilla käytiin vaikka oltiin myöhässä passikuvan takia. Aamuksi pakkaan laukun ja lähden rentoutumaan sinne möksälle jeps ja äiti tulee mukaan. Elellään onnellisina ja iloisina päivä kerrallaan. Rakkaudella Teille kaikille Eija